Kirjoneulenalle valmis

Uusi pehmolelunalle valmis. Tämän nallen on suunnitellut minun suosikki suunnittelijat Arne & Carlos. Nallen ohje on kirjassa Norjalaisneuleiden uudet kuviot.

Neule on norjalaista setesdal-kuviota. Otso Norjalainen sopiikin hyvin nallelle nimeksi.

 

Otso viihtyy hyvin muiden neulenallejen seurassa.

 

Fifi-huivi aloitti huivimanian

Ullaneule.net on neuleharrastajien verkkolehti. Ensimmäinen numero ilmestyi 2004. Tässä numerossa oli Johanna Pajakosken ohje Fifi nimiseen huiviin. Tästä alkoi minun innostus tehdä huiveja. Enkä ollut ainoa.

Fifi-huivi. Ohutta villan ja puuvillan sekoitelankaa. Valtavan kokoinen huivi. Toimii torkkupeitteenä tai villatakin korvikkeena.

Pellava-puuvillaa. Lehtimalli. Aika lailla samanlainen tehdä kuin Fifi-huivi.

 

Kiiltävää viskoosia. Sama malli kuin edellä, paitsi renunapitsi erilainen.

Pienehkö villahuivi. Edelleen lehtikuviota.

Tuubihuiveja ja kaulureita

Tuubihuivit ja kaulurit ovat käteviä käytössä. Helppoja myös tehdä

Tekstiiliteollisuuden malli. 

 

Sama malli.

Edelleen sama malli, mutta pienemmällä silmukkamäärällä.

Bukleelangasta tehty kauluri.

Dropsin malli.

Vihreitä kaulahuiveja

Erilaisia kaulahuiveja olen elämäni varrella tehnyt paljon. Pieneen huiviin on mukava kokeilla erilaisia neulemalleja. Tässä muutama kokeilu. Vihreä on näköjään taas ollut suosikkiväri.

Malli nimeltä Triinu-huivi kirjasta Pitsihuivit neuloen (Kauneimmat virolaiset pitsimallit)

Tämä huivi on samanlainen molemmin puolin.

Muistaakseni löysin tämän kaunismuotoisen mallin Ravelrysta.

Lehtikuvio on paljon käytetty, aina toimiva malli.

Villatakkeja 90-luvulta

Näitä villatakkeja pidän vielä silloin tällöin. 

Laadukas villalanka, luusta tehdyt napit ja turkislankasomisteet. Aikanaan tämä oli tosi tyylikäs neule.

Polveen asti ulottuva villatakki. Lämmin ja mukava. Puunapit toimivat hyvin tässä neuleessa. Tämäkin on kestänyt hyvin ajan hammasta.

Novitan malli ja lankanakin Novitan Nalle. Paljon käytössä ollut jakku.

Edelleen Novitaa. Muuten hyvä, mutta tuo kaulus repsottaa vähän mihin sattuu.

Neuleita vuosien (vuosikymmenten) varrelta

Silkki oli varsin ylellistä lankaa vielä 2000-luvun alkupuolella. Kun villan ja silkin sekoitelankoja alkoi ilmestyä markkinoille, innostuin tietysti kokeilemaan niitä.

Ensimmäinen neuleeni silkkivillasta. Käsin tätä värjäämätöntä lankaa ei saa poikki. Ostin langan pitsipuseron ohjeen kera näyttelystä, jossa kerrottiin silkin valmistamisesta. Pitsipuseron sitten teinkin, mutta se ei ollut hyvä. Harmittelin kalliita lankoja ja niinpä purin puseron ja tein langasta uuden neuleen. Yksinkertainen jakku olikin hyvä valinta. Moneen menoon sopiva neule.

Silkkivilla jakku. Turkislankoja oli paljon myynnissä tämän jakun valmistumisen aikoihin. Niistä tietysti piti tehdä kauluksia. Teinpä kerran koko jakunkin turkislangasta. Se oli aika paha. Ehkäpä joskus saan purettua tämän neuleen kauluksen ja tuunattua jakun uuteen uskoon.

Ja vielä silkkivillaa. Uutena pusero päätyi komeroon odottamaan aikaa parempaa. En vaan tykännyt neuleesta. Syytä en tiedä. Ehkä ankea väri, malli... Nyt pusero on saanut uuden elämän. Malli tuntuukin hyvälle. Tämä pusero on ahkerassa arki käytössä. Niin ne mieltymykset muuttuu.

 

Vaihteeksi viskoosi-puuvillaa.

Johanneksen Pellava

Johanneksen Pellava niminen yritys kiersi markkinoita 2000-luvun alkupuolella myymässä villa-pellava lankaa kahtena eri paksuutena. Itse kasvatetun pellavan ja suomenlampaanvillan yhdistelmä on loistava. Kevyt, lämmin, eikä hiosta. En ole nähnyt kyseistä yritystä, enkä myöskään näitä lankoja pitkään aikaan. Harmi. Tässä pari neuletta kyseisestä langasta.

Malli on kirjasta Kalevalaneuleet. Suunnittelijoina Marja Ulvo ja Elise Rajamäki. Eräs minun suosikki neule.

Tämä huppari on tehty paksummasta langasta. Epätasainen värjäys näkyy selvästi. Minusta se vaan lisää neuleen käsillä tehtyä vaikutelmaa.

Kalevalaneuleita

Ihastuin 2000-luvun alussa ns. Kalevalaneuleisiin. Etelä-Pohjanmaan käsi- jataideteollisuus ry on ollut mukana näiden neuleiden suunnittelussa. 

Nämä neulepaketit olen ostanut Villavintiltä Isostakyröstä. Suunnittelijana Marja Ulvo. Lankana Sevilla nimistä värjäämätöntä suomenlampaanvillaa.En tiedä, onko tätä lankaa ja näitä malleja vielä myynnissä. Ei ainakaan heidän verkkokaupassa.

 

Ketju-takki on minun suosikkivaate. 

 Vaakuna-paita.

Virusmäen takki. Tähän halusin kokeilla erilaista, tiukkakierteisempää villalankaa. Ei olisi kannattanut. Malli on kaunis, mutta lankavalinta meni pieleen.

Siksak liivejä

 

Tässä kolme versiota Novitan siksak liivistä.

Ensin malli ei herättänyt minussa ollenkaan kiinnostusta. Näytti yksinkertaiselle ja vaatimattomalle, mutta kun lankakorissa oli pari ylimääräistä kerää harmaata 7-veikkaa ja kerä minusta aika rumaa pätkävärjättyä lankaa, päätin ”kuluttaa” langat tähän liiviin. Lisäksi käytin eri valmistajan punaruskeaa villalankaa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta niin vaan kävi, että tästä liivistä tuli minun lempivaate moneksi vuodeksi.

 

Sama malli, mutta kirkkaammat värit. Muistuttaa retroa. Kukkakoru lisää tunnelmaa.

Vielä kerran sama malli. Tällä kertaa käytin liukuvärjättyä ohuen ohutta Noro lankaa. Kevyt ja mukava päällä. Ensin hiukan epäilin väriyhdistelmää, mutta valmiissa vaatteessa minusta kaunis.

Noro-ihanuuksia

Liukuvärjäykseen tutustuin ensimmäisen kerran Noro lankojen valikoimasta. Vieläkin lumoudun kauniista väreistä ja uskomattomistä väriyhdistelmistä.

Lankana tässä puuvillasekoitelanka, vähän villaakin. Tunika on neulottu yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Paljon käytössä ollut tunika.

 

Neulottu myös yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Helma on epäsymmetrinen. Malli näkyy paremmin seuraavassa kuvassa.

 

Sama malli kuin edellä. Lankana yksiväristä Noro-lankaa.

Pari neuleliiviä

Liivi tai lyhythihainen tunika on ollut minun suosikkivaate pitkään. Se vaan toimii. Lämmin, mutta ei liian kuuma. Mallia ja lankoja vaihtamalla saa loputtomasti erilaisia vaihtoehtoja. Tässä pari kokeilua.

Novitan malli. Tästä mallista olen pitänyt kovasti. 

Lankana tässä on käytetty ohutta alpakkaa. Hiukan olisi saanut olla enemmän pituutta. Ehkä sisksi jäänyt vähemmälle käytölle.

Dominoneuleita

Dominoneuleita olen ihaillut tanskalaisen Vivian Hoxbron nettisivuilla. Harjoittelin tekniikkaa yksinkertaisiin torkkupeitteisiin ja shaaleihin. Ajatuksena oli tietysti tehdä joskus dominotekniikalla villatakki tai pusero. No, sitä päivää odottelen vielä.

 

Tämän shaalin idean olen saanut juuri Vivian Hoxbronelta. Pienet vinonelijöt ja pallot piristävät mukavasti yksinkertaista työtä. Lanka 100% alpakkaa ja koko 80 x 180 cm.

 

Torkkupeitto on paksuhkoa perulaista merinovillaa. Osa langoista oli yksivärisiä, osa pätkävärjättyjä. Peitteen suunnittelu vaati vähän päänvaivaa. Dominotekniikassa palojen paikkaa kun ei voi jälkikäteen muuttaa. Koko 110 x 135 cm.

 

Tämä shaali on tehty liukuvärjätystä ohuesta sukkalangasta. Halusin kokeille, miten liukuvärjätty lanka toimii dominoneuleissa. Koko 55 x 180 cm.

 

Kaunis kiiltävä bambulankahuivi.

 

Tähän huiviin jätettiin reikiä.

Tossuja

 

Kauneimmat Joulukäsityöt (2015) lehdessä oli näiden tossujen malli. Toteutus vaati minulta vähä harjoittelua. Kavennukset ja lisäykset oli syytä tulla oikeille paikoilleen, muuten toisesta tossusta olisi voinut tulla erilainen. Kun sitten pääsin sinuksi ohjeen kanssa, tossuja oli helppo ja hauska tehdä.

Malli on Novitan sukkalehdestä.

 

Näitä tossuja äitini on tehnyt paljon. Tämä malli oli viimeinen, mitä hän pystyi tekemään. Useita eri värejä yhdessä, tiukka neulos pienillä puikoilla. Käytännölliset ja mukavat tossut. 

Vanha suosittu malli. Aina aika ajoin palaan tähän malliin.

Sukkia

 

Sukat eivät ole koskaan olleet minulle intohimo. Ihailen suunnattomasti kauniita kirjoneulesukkia, monimutkaisia pitsisukkia ja erilaisia palmikoita täynnä olevia sukkia. Yhden sellaisen voisin tehdä, mutta kaksi samanlaista työtä on jo haaste. Siispä olen tyytynyt tekemään aika yksinkertaisia malleja.

Nämä ylipolvensukat on tehty pätkävärjätystä sukkalangasta. Ihastuin väriin. Minusta ehkä onnistunein pätkävärjäys ikinä.

 

Novitan ohje, nimeltä Ryppyvarsisukat.

 

Nilkkasukat ovat mukavia crocs-kenkien kassa viileinä kesäiltoina. Tai aikaisin aamulla, kun juoksen kasvihuoneeseen hoitamaan kasveja ja poimimaan päivän satoa.

Konttineuletta en ole koskaan opetellut. Äitini serkku, Ilmi nimeltään, on tehnyt nämä sukanvarret äidilleni. Äidillä oli tarkoitus tehdä varsiin terät, mutta se jäi sitten kunnon heikennyttyä. Minä perin konttineulevarret ja terät ovatkin minun tekemät. Näillä sukilla on minulle paljon tunnearvoa.