Aina vaan ainaoikein neuleita

Ainaoikein neulominen on melkein meditatiivista. Siinä toistuu yksinkertainen käden liike, lanka soljuu tasaisesti kerältä puikolle ja neulepinta kasvaa päivä päivältä. Kyllä vaan, neulon melkein joka päivä ainakin muutaman kierroksen. Se on minun tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Usein myös aloitan päivän neulomalla ja samalla mietin päivän töitä.

Tähän pieneen torkkupeitteeseen on käytetty vuorotellen kahta eriväristä lankaa, yksiväristä ja pätkävärjättyä.

Kokoa peitteellä on 120 cm x 80 cm. Lankaa kului vajaat 400 grammaa.

Reunat neuloin viimeiseksi. Virkkasin vielä koristeeksi kapean simpukkareunuksen.

Lidl jaksaa yllättää vaihtuvilla tuotevalikoimallaan. Peitteeseen olen käyttänyt Lidlistä ostettua, konepestävää sukkalankaa. Kuvassa on sama lanka, mutta sinisenä. Minusta hinta-laatusuhde on näissä langoissa kohdallaan. 

Pitkä tyynynpäällinen

Ostin Lidlistä pitkän tyynyn ja päällystin sen sukkalangalla. Sukkalankoja löytyy minun lankakaapista paljon, varsinkin näitä pätkävärjättyjä.

Niinpä päätin käyttää osan langoista ainaoikein vinosti neulottuun pitkään tyynynpäälliseen. Aloitin työn nurkasta kahdella erivärisellä langalla.

Kappaleelle tuli kokoa 140 cm x 80 cm ja lankaa upposi reilu 400 g.

Minusta nämä langat sopivat loistavasti ainaoikein tasona neulottuihin töihin. Sukat teen mieluummin yksivärisistä langoista.

Satoa kasvihuoneesta ja vähän muualtakin

Meidän kasvihuone on aurinkoisella paikalla. Yleensä ongelmana on liika aurinko ja kuumuus, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut.

Kurkun taimet kasvoivat aluksi hyvin ja kukkivatkin normaaliin tapaan. Kurkkuja kehittyi kuitenkin vain vähän. Oikeastaan hyvää satokautta kesti vaan pari viikkoa ja loppukesästä niitä kasvoi harvakseltaan. Tässä kuvassa kurkkusato näyttää vielä hyvälle.

Tomaatit eivät vaadi niin paljon lämpöä kuin kurkut. Kasvu olikin hämmästyttävän kiivasta ja esimerkiksi tämä kirsikkatomaatti yltyi kukkimaan aivan uskomattoman runsaasti.

Kypsiä kirsikkatomaatteja poimin suoraan kasvihuoneesta kohtalaisesti. Samoin muutaman pihvitomaatin ja pieniä keltaisia paprikoita.

Mutta ilmojen viiletessä raakileet eivät enää jaksaneet kypsyä. Jouduin keräämään vihreät tomaatit pois ja jatkamaan kypsyttämistä sisätiloissa.

Raakoja  kirsikkatomaatteja oli paljon. Onneksi ne kypsyvät hyvin sisätiloissa. Eihän se samaa ole kuin kasvihuoneesta suoraan kerätyt tomaatit, mutta pärjäävät hyvin kaupan tomaateille.

Kesäkurpitsoista toiset kasvoivat kohtalaisen hyvin, toiset taas olivat selvästi kärsineen näköisiä. Ja olipa minulla lajikkeita, joista en saanut yhtä ainoaa kesäkurpitsaa.

Mausteyrttejä taas riitti kukkamaljakoonkin. Tässä rakunaa, lipstikkaa, basilikaa ja minttua.

Kesän iloiset yllättäjät

Kylmästä ja koleasta kesästä huolimatta viinimarjat ja tyrnit tuottivat runsaan sadon. Vanha alppiruusukin innostui kukkimaan loisteliaasti.

Tämä alppiruusu on yli 20 vuotias. Ostin sen aikanaan kokeilumielessä. Tiesin, että alppiruusut viihtyvät happamassa maassa, joten istutin se puutarhan perimmäiseen nurkkaan suuren männyn juurelle. Unohdin taimen metsäiseen maastoon useaksi vuodeksi, kunnes eräänä keväänä ihmettelin, mikä kumma tuolla kukkii suurin ja näyttävin kukin. Sen kevään jälkeen alppiruusu on kukkinut joka kevät ja tänä keväänä poikkeuksellisen komeasti.

Mustia viinimarjoja tuli valtavasti. Ne olivat suuria ja kypsyivät tasaisesti. Marjoista keitin mehua ja lahjoitettavaakin riitti ämpäri kaupalla.

Myös punaisista viinimarjoista sain erityisen runsaan sadon. Vanhat alas leikatut pensaat tuottivat marjoja enemmän kuin koskaan.

Valkoiset viinimarjat ovat viinimarjoista kaikkein vaativimpia. Tänä vuona onnistuin saamaan myös niitä mukavasti.

Olen hullaantunut tyrniin ja nyt sato oli runsas. Olen lisännyt tyrnintaimia ja toivon saavani ajan myötä pienen tyrnimetsä. Näistä vähäpiikkisistä tyrnipensaista on helppoja poimia marjat yksitellen.

Metsämarjojen kanssa kävi huonommin. Mustikoita oli vähän ja laatu huono, samoin puolukoiden. Vadelmia en viitsinyt kerätä ollenkaan, niin huono niiden laatu tänä vuona oli.

Kesää odotellessa tulikin syksy

Kylmää ja sateista - sellainen tämä kesä on ollut. Ensin odotin lämmintä kesä- heinäkuuta, sitten toivoin aurinkoista elokuuta ja vielä jaksoin uskoa mukavaan syyskuuhun. Nyt on lokakuu ja toivon lunta ja pakkasin mahdollisimman pian ja pitkään. Lumi kun suojaa puutarhan kasveja ja pakkanen tuhoaa tuholaisia.

 

Onneksi on kasveja, joita kylmyys, eikä edes vähäinen aurinko haittaa. Saattavat jopa kasvaa paremmin. Lehtikaali nimittäin kasvoi suureksi ja kauniiksi. Vieläkin minulla on yksi lehtikaali ulkona kasvimaalla. Ehkäpä käytän sitä wokkiin tai siten kuivaan sipseiksi.

Aasialainen mangoldi kasvoi myös hienosti ja niitäkin minulla on vielä kasvimaalla. Käytän mangoldeja lehtineen ja varsineen wokkeihin.

Herneet kasvoivat hienosti, mutta liian myöhään. Litteitä palkoja tuli paljon, mutta aika harva jaksoi pulskistua ja tuottaa herneitä.

Pavut esikasvatin kasvihuoneessa ja siirsin ne avomaalle melko kookkaina. Nyt hallasta ei ollut haittaa, mutta kylmässä ja märässä papu-parat jäivät kovin pieniksi. Yhtään kunnon papua en saanut avomaalta, kasvihuoneen salkopavusta sain sentään maistiaisia.

Kurpitsat viihtyivät hyvin kasvimaan parhaalla paikalla. Jättikurpitsoita en yrittänyt kasvattaa. Mukavan kokoisia köllikötä sen sijaan tuli runsaasti.

Varsinkin spakettikurpisa oli tänä vuona satoisa. 

Matalia samettikukkia kasvatin paljon. Niitä sitten riitti kasvimaalle, kasvihuoneeseen ja ruukkuihin pitkin pihamaata.