Kirjoneulepipo

Kirjoneuleita olen aina ihaillut ja halunnut oppia tekemään. Jotain pientä olen saanut aikaiseksi, mutta innostus on vielä puuttunut. Kirja-alennusmyynneistä olen kuitenkin hankkinut useammankin ohjekirjan. Niitä selatessa päädyn viimeinkin kokeilemaan pipoa, syystä että pipo on aika pieni työ. Sukat ja lapaset ovat taas vähän kauhistus. Niitä kun tehdään aina kaksi kappaletta ja mielellään samanlaisia.

Tämän ohje on kirjasta Uudet Pohjoismaiset kirjoneuleet (Susan Anderson-Freed). Vaikuttaa vahvasti siltä, että innostuksen siemen on kylvetty kirjoneuleisiin.

Lankana käytin sitä kaikkein ohuinta sukkalankaa (noin 200m/50g). Kerän loppuja löytyi sopivasti lankakaapistani. Sini-valko-vihreä-harmaa väritys antaa rauhallisen vaikutelman.

Päälaen kavennus on minusta erityisen kauniisti toteutettu. 

Villasukkalankatyyny

Kolmas tyynynpäällinen on valmis. Neulos on aina oikein neuletta. Työ aloitetaan kolmella silmukalla ja lisätään joka kierroksen alussa yksi silmukka. Kun työ on riittävän suuri, kavennetaan joka kierroksen alussa yksi silmukka kunnes jäljellä on taas kolme silmukkaa.

Tämän tyynynpäällisen tein ohuesta sukkalangasta kahdella eri värillä. Toinen puoli on tehty valkoisella -ja siniharmaalla pätkävärjätyllä langalla.

Ja toinen puoli siniharmaalla -ja ruskeankirjavalla langalla.

Neuletyynyyn sopii minusta parhaiten napit. Käytin taas nepalilaisia pieniä luunappeja. Puunapit ovat myös kauniita, mutta ne kestävät huonosti pesua.

Kaikki kolme tyynynpäällistä on valmiina. Nyt mietin, pitäisikö minun tehdä vielä puuvillalangasta jotain kesäisempää. Villatyynyt eivät sovi kovin hyvin kesäaikaan.