Virkattu laukku vaihe vaiheelta

Taas innostuin Afrikankukka-paloista. Tällä kertaa tein pari ylimääräistä kierrosta perusohjeeseen, että sain paloista tarpeeksi isoja.

Lankana 9-säikeistä Molla-kalalanka.

  

Kaikkiaan laukkuun tarvitaan 21 isoa palaa ja 2 pientä kolmiota. 

Laukku koottuna. 

Valmis laukku. Olkahihnat virkkasin kiinteillä silmukoilla kaksinkertaiseksi ja muutaman kiinteän kierroksen laukun yläreunaan. Laukkuun mahtuu hyvin A4 kokoiset lehtiöt.

Idean tähän laukkuun sain Lankavan sivuilta.

Virkattuja pieniä pitsiliinoja

Joulu on varmaan innoittanut näiden pitsiliinojen tekoa. Materiaalina ohuehko pellava tai puuvilla.

Jotain virkattua

Virkkaaminen on mukavaa eteenkin kesällä.

Viitamainen huivi on tehty bambu-puuvillalangasta.  Dropisin ohje 165/11

Tämä huivi on jo lähes 20 vuotta vanha. Taitaa olla minun ensimmäinen pitsihuivi.

 Toteutettu neliön muotoisista paloista puuvillalangalla. 

Verkkopaita on myös vanha, aikanaan minun suosikki asuste.

Näitä salomoninsolmu-huiveja olen tehnyt (ja käyttänyt) paljon, isoja ja pieniä.

Kämmekkäitä ja ranteen lämmittimiä

Käytän paljon näitä hassuja asusteita. Ja paljon näitä olen tehnytkin siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat oivallisia jämälankaprojekteja. Monta pituutta, väriä ja materiaalia - kaikkiin tilanteisiin sopivia.

Sormikkaita ja kysnsikkäitä

Sormikkaiden tekeminen on vähän hankalaa. Kymmenen pientä putkea jokaiselle sormelle ja vähintään kaksikymmentä langanpätkää pääteltävänä ei kuullosta hyvälle. Muutamia sormikkaita olen sentään onnistunut tekemään.

Nämä sormikkaat on tehty noro-langasta. Reilun pitkät varret toimivat hyvin leveähihaisen takin kanssa.

Tässä taas ohuesta sukkalangasta tehdyt sormikkaat. Varret ulottuvat kyynärtaipeeseen asti.

Hauskat, pätkävärjätystä langasta tehdyt sormikkaat ovat olleet kovassa käytössä. Onneksi ohut sukkalanka on kulutusta kestävää.

Kynsikkäitä opin käyttämään jo lapsena. Äiti teki niitä paljon, erityisesti isälle. Hän käytti niitä talvella työssään. Jo silloin oivalsin kynsikkäiden käyttökelpoisuuden. 

Usein kynsikkäät valmistuvat jämälangoista.

Lapasia huovuttamalla ja vähän muutenkin

Lapasia on mukava tehdä. Pienen työn voi helposti ottaa mukaan minne vaan, eikä ohjetta useinkaan tarvita. Varsinkin huovutetut lapaset ovat käytössä mukavia ja yksinkertaiset tehdä.

Tässä minun suosikki lapaset. Tein ensin paksusta löyhäkierteisestä langasta päällyslapaset ja sitten ohuemmasta langasta pienemmät lapaset. Huovutin molemmat pesukoneessa. Lopputuloksena sain uskomattoman lämpimät kaksinkertaiset paukkupakkaslapaset. Näitä olen pitänyt monta vuotta ja luulen että ne tulevat olemaan käytössä vielä pitkään.

Näiden lapasten varsiin tein huopumattomasta langasta taitoksen aina oikein neuloksella. Tuo virkattu ympyrä on taas heijastinlankaa.

Näissä mustissa lapasissa varren resori on myös neulottu huopumattomasta langasta.

Hahtuvalangasta neulotut lapaset. Huovutus edelleen pesukoneessa.

Vaihteeksi palmikkoneulosta.

 Tässä siten vähän ohuemmat peruslapaset.

Pusero saumattomasti ylhäältä alas

Olen tehnyt useita puseroita ylhäältä alas raglan-hihalla. Tekniikka on ollut viime vuodet minun suosikki. Ylhäältä alas neuloessa puseroa voi helposti sovittaa matkan varrella ja muokata leveyttä ja pituutta tarpeen mukaan.

Tuula Salmelata ilmestyi 2015 kirja, jossa hän neuvoo miten istutetun hihan voi tehdä ylhäältä alas. Epäilin kovasti, onko se mahdollista, tai että minun taitoni ei siihen riitä, niin monimutkaiselle tekniikka vaikutti aluksi. Pakko oli kuitenkin ostaa Tuulan kirja ja kokeilla.

Kirjassa neuvottiin ensiksi tekemään minipaita, jotta työvaiheet tulevat vaihe vaiheelta tutuksi. Se olikin hyvä neuvo. Välillä ihmettelin ja pähkäilin, voiko tämä mennä näin. Jouduin purkamaankin usein muutaman kierroksen, mutta harjoitelmasta tuli kuin tulikin pusero. Pieni, nuken kokoa, mutta pusero kuitenkin.

Sitten otin työnalle aikuisen kokoa olevan puseron. Langaksi valitsin lankakaappiin unohtuneen paksuhkon villalangan. Alennusmyynti lankaa, jolle ei vielä ollut löytänyt käyttöä, ehkä väristä johtuen. Ajattelin, että jos pusero ei onnistu, en ainakaan harmittele lankoja.

Yläosan tein kirjan peruspuseron ohjeella. Hihapyöriö muotoutui kauniisti. Alaosan päädyin tekemään Dopsin ohjeella, koska lankaa oli riittävästi vähän laajempaakin helmaan. Hihat jätin lyhyiksi. Huomasin, että kun puen tunikan alle keltaisen (vastaväri violetille) pitkähihaisen puseron, kokonaisuus onkin väriltään aika hyvä.

Tämä on nerokas tekniikka. Eikä ollenkaan niin vaikea kuin luulin. 

Kasvihuone lepotilassa

Kasvihuoneessa on nyt tilaa.

Viiniköynnös on vielä vihreänä. Keväällä leikkaan köynnöstä pienemmäksi. Näin varmistan viinirypäleiden kehittymisen. Muuten köynnös saattaa innostua kasvattamaan lähinnä oksia.

Kanervat pysyvät kauniina pitkään kasvihuoneen sisällä.

Samoin krysanteemit.

Muutaman kuukauden kuluttua tutkin taas siemenluetteloita ja alan unelmoida  uudesta satokaudesta.

Joutsenet muuttomatkalla

Meidän naapurin pelto on tänä syksynä ollut joutsenten kokoontumispaikka. 

 Niitä on valtavasti. Tässä vaan pieni osa parvesta.

Ihmiset eivät niitä tunnu häiritsevän. Ihan viereen ne eivät kuitenkaan päästä.

Mutta mikäs tämä sitten on? Ei ainakaan lintu. Luulen, että tämä tyyppi kuuluu Wingsuit-sukuun. Tyypillistä näille olioille on monenkirjava väritys. Jotkut yksilöt osaavat jopa liitää selällään.

Polttopuusavotta

Polttopuuta meillä kuluu paljon. Sauna lämpiää usein, leivinuuni lähes päivittäin pakkasella ja takka on myös ahkerassa käytössä.

Kirves on vähän hidas työkalu isojen koivupöllien halkomiseen.

Onneksi tähän työhön on kehitetty järeämpiä työkaluja.

Puu halkeaa kevyesti sähkön voimalla.

 Kalpit saavat kuivua ulkona ennen kuin päätyvät katon alle suojaan.

Sytyketuohia on aina hyvä olla vähän jemmassa.

Leivinuunin lämmittämisessä on minusta jotain ikiaikaista taikaa. Se luo turvallisuuden tunnetta. Paukkukoon pakkanen ulkona, katketkoot vaikka sähköt, mutta meillä on lämmintä ja ruoka kypsyy leivinuunissa.