Puutrahamuistoja kesältä 2018

Viime kesä oli kasvihuoneviljelijän unelma - lämmin ja aurinkoinen. Aurinko kypsytti tomaatit makeiksi. Kurkut, paprikat ja salkopavut kasvoivat hirmuista vauhtia. Myös avomaan sato oli runsas.

Nyt muistelen viime vuoden satoa. Nämä kuvat kun jäi julkaisematta viime kesältä.

Herneet kuuluvat kesään. Kuten aurinko ja kesäsandaalit.

Tuoreita papuja syödään meillä satokautena paljon. Kasvihuoneessa kasvaa muutama salkopapu ja avomaalla pensaspapuja. Härkäpapujen määrää haluan lisätä tänä vuona. Tuoreet keitetyt härkäpavut ovat suurta herkku.

Isoja kurpitsoita kasvoi useampia. Vieläkin minulla pyörii yksi niistä eteisessä. Ihan syötävä näyttää vieläkin.

Kesäkurpitsoiden lajikekirjo on huikea. Niiden kasvua on hauska seurata.
 

Onnistuin kasvattamaan kasvihuoneessa muutaman makean minimeloninkin.

 Sipulit ovat super helppoja kasvattaa.

Tomaatit ovat minulle tärkein kasvihuoneen kasvatti. Pienet lajikkeet ovat suosikkejani. Tämä keltainen kirsikkatomaatti on eräs niistä. Se on ehkä kaikkein satoisin lajike, mitä olen  kasvattanut.

Tässä kirsikka- ja luumutomaatteja.

Syksyllä kasvihuoneessa jää paljon raakileita. Kerään ne pahvilaatikoihin ja säilytän huoneen lämmössä. Tomaatit kypsyvät pikkuhiljaa. Näin omia tomaatteja riittää vielä pitkään.

Marjoja meillä kerään paljon - siis todella paljon.

Tyrni on ehdoton suosikki!

Aina yhtä uskomatonta. Näistä pienistä vauvataimista kasvaa syksyyn mennessä suuria runkotomaatteja, jotka tuottavat (toivottavasti myös tänä kesänä) valtavan määrän pieniä makeita kirsikkatomaatteja!

Testipaloja ja jämälankaprojekteja

 

Kun aloitan isoja, monivärisiä töitä, paneudun värien valintaan huolella. Ei riitä, että tykkään joistakin väreistä. Jos olen epävarma niin odotan, että ensimmäisiä valmiita töitä ilmestyy suunnittelijan Facebook sivuille. Toisten töitä katsellessa saa hyviä vinkkejä ja ideoita.

Pyöräilykausi on alkanut!

Myriad peittoa tehdessä varsinkin peittoa kiertävien palojen värien käyttö oli hakusessa. Tein viisi testipalaa, joista lopulliseen peittoon valitsin sen kaikkein rauhallisimman version. Koko peitto ikään kuin rauhoittui. Ylimääräisistä testipaloista tein jälleen kerran tyynyn.

 Iloinen kukkapeitto on taas jämälankaprojekti. Tähän sain upotettua kaikki saman laatuiset puuvillalangat, mitä minun varastoista löytyi.

Kasvihuoneen lepotuoli on suosikki taukopaikka näin keväisin. Kukkapeitto sopii hyvin tunnelmaan. Keväisin minut valtaa puutarhaunelmat ja muistot.

Vaivana peitto-mania

Käsitöiden tekemisessä minulla on erilaisia kausia. Nuorena tykkäsin tehdä ristipistotöitä, sitten saumurilla kaikkea mahdollista kankaista. Kangaspuilla paukuttelu taisi kestää vaan muutaman vuoden. Kun lapset olivat pieniä, hurahdin neulomiseen. Virkata olen osannut aina, mutta vasta viime vuosina olen virkannut isoja töitä.

Nyt innostun aina vaan uusiin peittoihin. Valinnan varaa on paljon. Uskoman taitavat suunnittelijat julkaiseva uusia ihania malleja CAL-projekteina. Niihin on melkein pakko osallistua. Nyt taas sormet syyhyävät - mitä tekisin seuraavaksi. Minun suosikki suunnittelijat, Iman van der Kraan ja Helen Shrimpton ainakin julkaisevat uuden projektin lähiaikoina. Sitä päivää odotan innolla. Ja luulenpa että Sari Åströmkin kehittelee jotain mukavaa.

Tämän mallin nimi on Charlotte ja suunnittelija käyttää nimeä Dedri. Tämä ja muitakin hänen ihania töitään löytyy osoitteesta look at what I made.

Tässä olisi vaihtoehto seuraavalle peitolle. Tein yhden ruudun kokeeksi. Malli ei ole mitenkään vaikea tehdä ja kaunishan se on. Villainen torkkupeitto tai sitten puuvillasta sängyn peitto...

Myriad cal

Tätä peittoa en uskonut saavani valmiiksi, niin vaikealta sen ohje minusta näytti. Täysi kaaos tuli ensimmäisenä mieleeni. Mutta kaaoksesta syntyikin joitain uskomatonta ja kaunista. Jokainen osa kuuluu juuri sellaisenaan paikalleen. Minä rakastan tätä peittoa.

Monta päivää ja iltaa siinä meni - siis kuukausia. Välillä oli pakko pitää taukoja. Varsinkin reunapalat ahdistivat. Pääteltäviä langanpäitä riitti. Entä jos palat eivät asetukaan kauniisti peitteen reunaan… Olenko virkannut ne pienemmällä koukulla… Osaanko liittää palat siististi keskustaan… Miten yksi peitto ajaa tekijänsä välillä lähes epätoivoon???

Muutama kierros valmiina. Työ alkoi kiinnostaa ja ymmärsin pian olevani koukussa. Miten seuraava kierros tehdään… jos vielä yhden kierroksen tänä iltana...

Lopputulos yllätti. Se onnistui, peitto on kaunis. Kummallinen ja sekava, mutta kaikessa monimutkaisuudessaan täydellinen. Miten tämä voi olla mahdollista?

Peiton on suunnitellut Iman van der Kraan. Ohjeen voi ladata ilmaiseksi Ravelry:stä. Myös Youtube videot (15 osaa) hakusanalla Myriad cal auttavat paljon. Minä en saanut selvää edes suomenkielisistä ohjeista, mutta englanninkieliset videot ymmärsin hyvin.

Elämä on runo peitto

Melkein vuosi on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Syynä on Facebook. Liityin kyseiseen palveluun ihanien käsityöryhmien vuoksi. Ja sieltähän löytää koko ajan uutta ja mielenkiintoista tekemistä. Ja tietysti keskusteluja, tykkäyksiä ja kommentteja. Nyt sitten tulikin tarve päivittää tätä omaa blogia, tai oikeastaan tämä on minulle vähän kuin päiväkirja. Uusia töitä kun syntyy koko ajan. Ne tietysti haluan esitellä myös blokissani.

Viime vuoden puolella opin paljon uutta. Esimerkiksi Sari Åströmin Novitalle suunnitelema Elämä on runo peitto on uskomaton.

Tämän peiton tein Cacade Yarns 220 nimisestä 100% perulaisesta villasta. Peittoon koostuu 7 erilaista kirjoneulotusta nelijöstä (koko 21x21cm), yhteensä 35 kpl eli viisi kutakin. Lisäksi peitossa on kaksinkertainen upea reunus.

Peitto projekti oli taas uuden oppimista. Kirjoneule ei ole koskaan ollut minun vahvuuksia. Tässä työssä palat aloitetaan keskeltä muutamalla silmukalla edeten keskustasta reunoihin. Innostuin käyttämään pyöräpuikkoja viiden sukkapuikon sijaan. Tekniikka onnistui loistavasti. Luulen että jatkossa teen myös sukat pyöräpuikoilla. Hyviä videoita näiden palojen tekemiseen löytyy Youtubesta hakusanalla Elämä on runo cal  ja tarkemmat, koko peiton ohjeet Novitan sivuilta.

Myös langanohjaimesta on kovasti apua kirjoneuletta tehtäessä. Kuvassa etusormessa oleva hopeinen reijällinen rinkula on langanohjain.

Peite on lämmin ja tarpeeksi iso, että sen voi kietoa vartalon ympäri ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan tai telkkaria katsomaan. Mikään ei voita villan lämpöä, kun kylmyys hiipii jäseniin.

 Tässä lähikuva vielä peiton reunasta.