keskiviikko 31. elokuuta 2016

Talvikupitsoiden sadonkorjuuta

Talvikurpitsat on nyt kärrätty kasvimaalta säilöön. Niiden käyttämisellä ei ole kiire, ne kun säilyvät pitkään.






 Tässä vielä koko porukka.



Talvikurpitsoista teen usein sosekeittoa. Yksinkertaisimmillaan siihen tarvitaan kurpitsapalojen lisäksi sipulia ja kermaa ja mausteita maun mukaan. 

Kurpitsahilloa teen silloin kun  marjoja on niukasti saatavilla. Tässä yksi hyvä ohje.

2 kg kurpitsaa
2 pussia kuivattua aprikoosia 
2 purkkia säilöttyä aprikoosia

Keitetään ja soseutetaan
Lisätään 1,5 kg hillosokeria



tiistai 30. elokuuta 2016

Kesäkurpitsakakku

Tämä kesäkurpitsakakku on ollut minun lempiohje useamman vuoden. Helppo tehdä.




2 dl öljyä
3 munaa
400 g kesäkurpitsaa raastettuna
3 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1 tl soodaa
4 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 pussi pähkinärouhetta
1,5 dl rusinoita



Vatkaa munien rakenne rikki, lisää öljy, sokeri ja kesäkurpitsaraaste. Sekoita loput aineet keskenään ja yhdistä aineet. Sekoita tasainen taikina.



 Paista 175 asteessa noin 1,5 tuntia.




maanantai 29. elokuuta 2016

Irjan kurpitsaleipäset

Olen kasvattanut kesäkurpitsoita 90-luvulta alkaen. Alussa ihmettelin liian suureksi kasvaneita jötiköitä ja mietin mitä niistä voisi tehdä. Kesäkurpitsa oli vielä aika harvinainen raaka-aine suomalaisessa keittiössä.


Sitten löysin vuoden 1998 ET-lehdestä pienen vihkosen täynnä kesäkurpitsaohjeita. Tämä lehtinen oli minulle oikea aarre. Melkein kaikkia ohjeita tuli kokeiltua.

Kurpitsaleipäsiä olen tehnyt joka vuosi ja paljon. Tässä ohje:


Keitä 800 g kurpitsanpaloja ja 2 dl vettä kunnes kurpitsanpalat kypsyvät. Soseuta keitinliemeen. Lisää kuumaan soseeseen 3 dl kaurahiutaleita, 150 g rasvaa, 2 tl suolaa ja 3 rkl siirappia. Sekoita. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon 50 g hiivaa. Sekoita.



Alusta joukkoon vajaa 1 litra vehnäjauhoja. Anna taikinan kohota puolisen tuntia.


Nostele taikinakokkareita leivinpaperin päälle, tai pieniin piirakkavuokiin. Kohota ne.


Paista noin 20 minuuttia 250 asteen lämmössä.


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Omenamehua omasta puristamosta

 
Innostuin hankkimaan pienen mehupuristimen jo viime vuona. Nyt pääsin kokeilemaan sitä ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoista. Jostain syystä pidän näistä käsikäyttöisistä laitteista.


 
Ilokseni sain naapurilta omenoita. Omat omenapuut eivät vielä ole tuottaneet riittävää satoa omenamehun puristamista varten. Tässä taitaa olla Pirja nimistä kesäomenaa.

 Tässä taas syysomenaa.


 Omenat paloitellaan ja murskataan omenamurskaimella.

Ja siirretään puristimeen. 


Lopuksi tarvitaan lihasvoimaa kampea pyörittämään. Yhdellä kertaa olemme saaneet 3-4 litraa omenamehua. Siihen tarvitaan noin kolme ämpärillistä omenoita.


Ensimmäinen mehuerästä tuli aika tummaa ja makeaa. Lähinnä kesäomenoista puristettua.
 

lauantai 27. elokuuta 2016

Ihmeellinen tyrni


Tyrnipensaista olen saanut satoa vasta kolmena vuotena. Minulle siis aika uusi tuttavuus, mutta olen täysin tämän marjan lumoissa. Uusia pensaitakin istutin useita. Haaveilen pienestä tyrnimetsästä.

 
Jalostetuista tyrnipensaista marjojen poimiminen on aika hidasta, mutta helppoa. Piikkejä on onneksi vain vähän ja marjat nypitään yksitellen pitkistä kannoista.


 
Marjat ovat kauniin keltaisia ja maultaan kirpeitä. Tuoreena en niitä pysty syömään. Maku on aivan liian vahva minulle. Mutta uusia käyttötapoja löydän joka vuosi.


 
Tuore tyrnimehu makeutettuna hunajalla. Yksinkertaista. Appelsiinimehu kalpenee takuulla tämän mehun rinnalla.


 
Tässä sitten tyrnimarmeladia. Uskomattoman hyvää. 



Keitetään 3 dl tyrnimehua ja 4 pieneksi pilkottua omenaa kunnes omenat pehmenevät. Soseutetaan sauvasekottimella. Lisätään paketti Hillo-marmeladisokeria (330 g). Keitetään vielä pari minuuttia. Lopuksi pari teelusikallista vaniljasokeria. Tämä marmeladi on paksua, mutta lisäämällä 2 dl vettä tyrnimehun joukkoon, saadaan notkeampi lopputulos.



 
Tyrnin kuoret ja siemenet voi kuivata. Minä rouhin vielä kuivan kuorimassan pienessä myllyssä. Tätä rouhetta käytän sämpylöissä, puuroissa, jugurtin seassa jne.

torstai 25. elokuuta 2016

Säilöntäaineena alkoholi


Rommiruukkuja on hauska tehdä. Tuoreita vastapoimittuja marjoja, sokeria ja rommia, helpompaa ei säilöminen voi olla. Tänä vuona innostuin kokeilemaan myös liköörin valmistusta ja säilömään pensasmustikoita valkoviiniin. 


 
Laitoin lasipurkkiin vattuja ja viinimarjoja, toiseen mustia ja toiseen vihreitä. Sitten vaan sokeria ja purkki täytteen vodkaa.


Annetaan maustua kuukauden verran ja siivilöidään marjat pois. Likööri saa muhia vähintään pari kuukautta, mielellään kauemminkin. 


 
Tässä seoksessa on yhtä paljon vodkaa ja tyrnimehua. Sokeria laitoin varovasti, mutta sitä voi lisätä maisteluvaiheessa.

Pari rommiruukkupurkkia sekalaisista marjoista ja yksi purkki tyrnistä. 


Säilyyköhän pensasmustikat valkoviinissä? Lisäsin hiukan hunajaa makua ja säilyvyyttä parantamaan.



perjantai 19. elokuuta 2016

Ampiaisten herkuttelua


En ole koskaan nähnyt ampiaisten syövän omenoita tämmöisellä vauhdilla. Itseasiassa en edes tiennyt, että ampiaiset syövät omenoita.


 
Pudonneet omenat joutuvat heti ampiaisten käsittelyyn.

 
Hyvältä näyttää maistuvan.

 
Mistä näitä ampiaisisa oikein riittää. Joka omenassa oma porukka.

tiistai 16. elokuuta 2016

Terveyttä palkokasvista


Palkokasvit ovat hyviä proteiinin lähteitä ja niiden viljelystä on hyötyä ympäristöllekin. Siis terveellisiä ovat ja hyviä. Palkokasvien viljelyn suosio taitaa olla kasvussa.

 
Papujen kasvattamisessa alku on hankalinta. Siemenien itäminen vaatii lämpimän maan ja lämmin kesä tietää hyvää satoa. Tänä kesänä kylmät kaudet verottivat harmillisesti avomaan satoa. Onneksi kasvatin muutaman salkopavun kasvihuoneessa. Niiden sato on nyt valmistumassa. Pitkiä keltaisia palkoja on kehittymässä yllättävän paljon.

 
Vasta poimittujen herneiden maku muistuttaa minua lapsuudesta. Ne taisivat olla ahomansikoiden ohella kesän parhaita herkkuja.

 
Vielä kuva kypsymässä olevasta viinirypäletertusta.

maanantai 15. elokuuta 2016

Omenasatoa

Omenapuita olen yrittänyt kasvattaa huonolla menestyksellä. Kotimme sijaitsee melko hallan aralla paikalla ja maaperää voisi kuvailla kuivaksi kangasmaaksi. Ei oikein omenapuiden suosikki aluetta.

Nyt minulla on taas kasvamassa kolme uutta omenapuuta.Toivon parempaa onnea tällä kertaa. Jotain aina opin virheistä.



Yksi vanhemmista puista (kesäomenapuu Pirja) on tuottanut pientä satoa muutaman vuoden. Nyt ensimäistä kertaa omenat ovat kauniin terveitä.

Sato ei ole tosin suuren suuri nytkään.


Pellillinen omenapiirakkaa kauramuru kuorrutuksella valmistui ensisadosta.



torstai 11. elokuuta 2016

Piilosilla


Olen varma, että kurkut ja ainakin pienet kesäkurpitsat osaavat piiloutua. Joka vuosi muutama niistä onnistuu kasvamaan suurten lehtien alla aivan liian suuriksi.


  
Nämä kesäkurpitsat ovat parhaita nyrkin kokoisina. Tämän kokoista nyrkkiä en ole vielä nähnyt.


Tämän kurkun siemenet sain Espanjasta. Hyvä koko olisi reilusti alle 200 g, mutta tämä jötikkä painaa yli puoli kiloa.



Tässä taas avomaan kurkkuja. Näiden olemassaolon oikeastaan unohdin. Istutin keväällä muutaman taimen talvikurpitsojen seuraksi. Ajattelin että hyvinhän ne mahtuvat siinä kasvamaan. Mutta talvikurpitsat tietysti valloittivat kesän mittaan koko tilan. Kun sitten muistin käydä etsimässä kurkuntaimia, löysin valon puutteesta kärsiviä kasvinversoja. Kurkut sinnittelivät urheasti suurten lehtien alla. Ja kumma kyllä, muutaman pullea kurkku pilkisti lehtien välistä.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vieraita marjapensaissa


Marjojen poimimisen aikaan marjapensaita tulee tutkittua tarkkaan. Yllätyksiä tulee joskus vastaan.

 
Rastaanpesä on rakennettu piiloon marjapensaan tukitolpan päälle. Viisas ratkaisu lintuäidiltä. Ruoka kasvaa pesän ympärillä. Poikasten opettaminen hyville marja-apajille on ollut helppo. Minun onneksi tänä kesänä metsämarjoja on ollut paljon ja ne kypsyivät ennen viinimarjoja. Niinpä pihapiirin marjoja syövät linnut muuttivat lähimetsiin ruokailemaan ja jättivät viinimarjat suosiolla minulle.


Purokorento hämmästytti minut kauneudellaan. Sen siipien väli oli reilusti 10 cm ja väritykseltään kuin tiikeri. Sain rauhassa tutkia korentoa. Minusta näytti, että se mutusteli jotain hyönteistä aamupalaksi.

 
Mikäs lintu tämä on? Taitaa olla satuolento.

tiistai 9. elokuuta 2016

Lähikuvassa selleri


Selleriä ajattelin opetella syömään kesän aikana. No, kuinkas siinä kävikään?


Ei kovin hyvin. Mutta kauniitahan sellerinvarret ovat.

 
Niinpä käytin sellerinvarsia kukkakimpuissa. Kestäviä olivat, vaikka tuoksu ei ehkä minun mieleen. Tässä lisäksi rakuunaa ja kaunosilmää.

 
Osan esikuivatin varjossa.

 
Sitten kasviskuivuriin kuivumaan.

 
Lopputuloksena pari purkkia kuvattua sellerinlehteä ja yksi purkki kuivattua sellerinvartta. Keittomausteena ajattelin käyttää.